Ravintola PaloCortao, Poble Sec, Barcelona

Itse kun uusissa paikoissa matkustelen, tykkään tonkia matkailu- ja ruokavinkkejä Tripadvisorin mainioilta sivuilta. Sieltä löytyi tämäkin kaikki aistit (tai ainakin melkein*) tyydyttävä ravintola.

(*Tuntoaistini rekisteröi pieniä puutteita kohdassa, jossa pyllyni oli pudota retrotuolin takareunan yli, mutta appeen maukkaus korvasi tämän pikkiriikkisen epäkohdan).

Kävimmepä siis viime viikonvaihteessa nauttimassa illallista paikassa, jota ei suotta kehuta. PaloCortao on pieni ja koruton ravintola Poble Secin alueella, aivan siellä Apolo-klubin ja El Molino -kabareeteatterin nurkilla (eli metrolla vaan Paral-lelin pysäkille). Ravintolan saavuttama suuri suosio sen kun kasvaa kohisten, eikä suotta. Herkuttelijalle siellä riittää hersyviä makuja maisteltaviksi, olkoonkin, etteivät annosten koot ole kovin suuria, eikä niihin kuulu kasvislisukkeita (blogisti se mielellään söisi lisukkeena litran pöntön rehuja, oli pääruoka sitten kuinka fiini tahansa). Tilaamamme annokset olivat pienestä koostaan huolimatta erittäin tuhteja, mutta tosiaan oikein, oikein maukkaita. Leipä oli tilattava erikseen, mikä tuntui vähän hassulta. Hintaa alkuruoilla oli 5-10 euroa, siinä missä pääruoan sai reilu kympillä. Myös puolikkaita annoksia myytiin.

Neljän hengen seurueemme tilasi kaksi alkuruokaa (sardiinifileitä appelsiiniöljyllä ja mustatorvisienisalaatin), viisi pääruokaa (santsasimme, koska meistä kahden mahaan jäi kolo), kaksi jälkiruokaa (santsanneet eivät jaksaneet), neljä vesipulloa ja pullon erinomaista valkkaria. Oli puhetta toisenkin pullon tilaamisesta, mutta en muista tuliko sitä lopulta tilattua. Maksoimme 88 euroa, eli reilu kaksikymppiä per nenä.

Itse valitsin “imukuppimustekalaa” (se onkin meritursas suomeksi) hummuksella, siinä missä muut seurueemme jäsenet tilasivat joko tonnikalaa taikinakuoressa (eli siis tempurassa) saksanpähkinältä maistuvalla valkosipulitahnalla, tai turskaa (bacalao) tarjoiltuna maukkaalla pekoni-kinkkupedillä. Vuoden kaupungissa asunut kalaa syövä kasvissyöjä saa kyllä ihan itseään syyttää, jos ei ymmärtänyt tulkita ruokalistaansa oikein. Me muut nautimme kovasti hänen kinkuistaan. :D

Pulpo eli meritursas oli seurueemme ehdoton suosikki, joten jos aiot mahdollisesti ravintolaan suunnata, ehdotan tatuoimaan kämmenenselkääsi, mitä sinun tarjoilija-tyttölöiselle kannattaa sanoman: “Pata de pulpo a la brasa, por favor”. Kypsyysaste täysi kymppi, samoin maku ja näkö. Siis aah. AAH.

Tataki de atún, eli tonnikalatatakiko tuo lie (ei suomen kieltä voittanutta), oli myös erittäin herkullista. Rakastin myös tuota jumalaista valkosipulitahnaa, joka kenties enemmän maistui saksanpähkinöiltä. Enemmän olisivat voineet paahtaa tuota taikinakuorta ja miehen mielestä annos olikin hieman liian kylmä. (Näinköhän tällainen annos voi kuuma ollakaan).

Ainoastaan yhdestä alkupalasta tuli otettua kuva. Kuvassa herkulliset sardiinit appelsiiniöljyssä. Toinen alkuruoista, mustatorvisienisalaatti eli ensalada wagamama, oli myös erittäin maukas. Öljyjä oli siinäkin.

Kaiken kaikkiaan suosittelen paikkaa todella läpimästi Barcelonaan matkaaville pieniruokaisille herkuttelijoille. Tai ehkä minä vain olin erityisen nälkäinen tuona iltana. Se selvinnee seuraavalla kerralla, sillä tässä satojen ravintoloiden kaupungissa PaloCortaoon aion myös uudestaan.

Kala, herne ja Cadaqués – Mustardy Cod with Pea Sauce

Joskus kannattaa valita seikkailu oikopolun sijaan.

Joulun alla löysimme viikonloppureissun parhaan kohteen melken vahingossa, viime tingassa, ehdottomasti hulluuden puuskassa (onko sellainen mistään kotoisin, että kotimatkalla illansuussa kääntyy kotiin vievän motarin sijasta vuoria halkovalle serpentiinitielle ainoastaan visiteeratakseen Salvador Dalín kesäpaikassa – ja vieläpä joulukuussa?!?). Ajoimme sateisesta Etelä-Ranskasta kohti aina aurinkoista Barcelonaa ja pysähdyimme Figueresissa syömään reissumme halvimman ja runsaimman lounaan, sekä tutustumaan kuuluisaan Dalí-museoon. Molemmat olivat kivoja kokemuksia. Ja sitten tuli Cadaqués.

Emme viettäneet kylässä sen pidempää aikaa kuin pienen kävelylenkin ja teehetken verran. Muutama leipäkivi heitettiin mereen ja tongittiin minä tongin hiekasta aarteita. Kuppilan terassilta käsin seurailimme hetken kylän uneliasta talvielämää, jota lisäksemme väritti muutama kahvitteleva moottoripyöräilijä ja englantilainen eläkeläinen. Muistan eräänkin rouvan istuneen penkillä meren äärellä, vilttiin kietoutuneena kirjoittamassa merkintöjä muistikirjaansa. Sellaisessa paikassa ajatukset varmasti suorastaan valuvat paperille. Italialainen ravintoloitsija, joku Mario tai Salvatore, puolestaan laittoi siltä sunnuntailta ovet kiinni ja huikkasi ohimennessään holat naapuribaarin pitäjille. Me mietimme, montako vuosikymmentä hän onkaan kylässä asunut ja liekö ollut tyytyväinen valintaansa. Rannassa sukeltajat järjestelivät varusteitaan veneestä toiseen, samalla kun englantilaiset vaatepuodin pitäjät odottelivat asiakkaita alennusmyyntiostoksille ja kouluikäinen poika heitteli isänsä kanssa leipäkiviä veteen. Vessan seinällä kerrottiin, kuinka María oli löytänyt Thomasinsa Cadaquésissa monta kesää sitten ja kuinka he olivat palanneet kylään kihlautuakseen. “Ja kuka ties, ehkä kolmannella visiitillä soivat hääkellot!“. 

Cadequés on varmasti erityinen paikka.

Uskon, että kylä kuhisee kesällä elämää, joten jos pitää rauhallisista lomista ja kauniista maisemista, kannattanee suunnata paikkaan talvella. Itse Dalín kesäkotia emme nähneet, mutta visiitti oli palkitseva ilmankin. Tuntui jännältä nähdä valkean kylän ja aavan meren avautuvan alhaalla silmiemme edessä useiden korkeuksissa köröteltyjen mutkaisten kilometrien jälkeen. Suosittelen ehdottomasti. Pieni helmi!

Keittiön puolella ryhdyin seikkailuun Cadaquésin hengessä maineikkaan Il cucchiaio d’argento -keittokirjan johdattamana. Löysin muuten juuri saman reseptin heidän nettisivuiltaan ja nyt tuli vähän hölmö olo. Rakas joulupukkini on maksanut kirjastani 50 isoa euroa ja reseptit ovatkin näemmä luettavissa netissä – ja vielä kuvien kera! Mutta sehän on oikeastaan ihan mukava asia, sillä sieltä kaikki italian kieltä taitavat (tai googlen kääntäjää käyttävät) voivat löytää herkullisia ideoita seuraaville aterioilleen – ilmaiseksi.

Tämä merellinen ateria oli oikein maukas ja keväisen makuinen. Jos siitä haluaa ruokaisamman, voi joko valmistaa italialaiseen tyyliin alkuruoaksi pienen annoksen pastaa, tai vaihtoehtoisesti tarjoilla turskan kera vaikkapa lohkoperunoita.

Sinappiturskaa hernekastikkeella (4-6 hengelle)

  • 1,2 kg turskaa fileinä (kuha tai ahven sopisi varmasti myös hyvin)
  • 500 g pakasteherneitä
  • 150 ml kermaa
  • 2 salottisipulia
  • 50 g voita
  • 30 g sinapinsiemeniä (minä käytin Dijon-sinappia ja hyvää oli)
  • tilliä
  • öljyä
  • valkoviiniä (ei kuulu alkuperäiseen reseptiin, mutta itse lisäsin sitä)
  • valkopippuria (idem)

Hiero murskatut sinapinsiemenet (kuutioituihin) kalafileisiin ja anna maustua parin tunnin ajan (jääkaapissa). Itse jätin tämän tekemättä ja lisäsin fileille sinappia niiden paistuessaan pannulla.

Keitä noin neljännes herneistä kypsiksi ja valuta. Lisää niiden sekaan kerma ja ripaus suolaa. Soseuta sauvasekoittimella.

Kuullota siivutetut sipulit tilkassa voita (ja öljyä), lisää loput herneet pannulle. Pirskottele päälle valkoviiniä ja anna alkoholin haihtua pois ilman kantta. Mausta ripauksella suolaa, valkopippuria ja tilliä. Kypsennä kannen alla ja siirrä sitten sivuun.

Paista kalat pannulla voissa. Mausta suolalla (ja Dijon-sinapilla).

Kokoa annokset: pari lusikallista hernekastiketta pohjalle, päälle kalaa ja kirsikaksi kakun päälle paistettuja herneitä. Koristele tuoreella tillillä, jos sellaista on.


Mustardy Cod with Pea Sauce (serves 4-6)

  • 2 1/2 pounds cod filets
  • 1 pound frozen peas
  • 2/3 cup cream
  • 1 spoonful of mustard seeds or Dijon mustard
  • 2 shallots
  • 3 tbsp butter
  • dill
  • 1/3 cup white wine (not in the original recipe, but I like to add some)
  • oil
  • salt
  • white pepper

Crush the mustard seeds and gently rub them on the fish filets. Let marinate for a couple of hours (in the refrigerator). I replaced the seeds by Dijon mustard, which I added directly in the pan, while frying the filets.

Boil 1/4 of the peas in water, then drain them and mix in food processor together with the cream and a pinch of salt. Set aside.

Sauté the chopped shallots in a frying pan, with butter. Add the rest of the peas and let cook a bit. Then add the wine and let the alcohol evaporate. Season with dill, salt and pepper. Set aside.

Fry the fish in a frying pan and spread some mustard on the filets, unless you already marinated them in mustard seeds. Cook until golden.

Compose the dishes (first, a couple of spoonfuls of pea sauce, then cod filets and on top of them some spoonfuls of peas and preferably fresh dill) and serve!

Pizza Workshop 1: No-Knead Pizza Dough + makumuistoja Milanosta

Kotikutoinen pizza al taglio -tutkimushankkeeni ja yhden tyynen työpajani käynnistyi tänään. Olen nähnyt (ja makuhermoni todistanut) italialaisten vieneen kenties autenttisimman katuruokansa eli täytettyä focacciaa muistuttavan pizza al taglion myös rajojensa ulkopuolelle. Vähän liiankin herkullisista mötkäleistä on tullut nautittua paitsi Torinossa (jossa yliopiston lähettyvillä focacceriat pyörittävät lounasbisnestä kassakoneet kilisten) ja Milanossa, myös Brysselissä (kiitos ystäväni mademoiselle Titie Bond) ynnä Barcelonassa. Tänään sitten koetin paistaa ensimmäisen peltipizzani kokeilumielessä.

Olen useampaan otteeseen päässyt maistamaan tätini leipomaa mahtavan maukasta pataleipää (eli leipää, jota ei vaivata – vaivatonta, eikös?) ja ajattelin kokeilla samaa taikinaa pizzapohjaksi. Oivalsin kuitenkin googlettaa asiasta ja löysinkin Jim Laheyn varta vasten pizzoille rukkaamansa reseptin. Sitä siis kokeilin, paitsi että annoin taikinan nousta jääkaapissa kahden yön yli. Olen nimittäin lukenut, että eräskin tosi hyvää peltipizzaa Brysselissä kauppaava pizzeria nostattaa taikinaansa jopa kolmen vuorokauden ajan.

Jaa millaista tuli? No hyvää tuli! Hurjan maukasta ja pehmoista, kuin itse pullaa. Sellaista jota kaikki maailman lapset (ja italialaiset) rakastaisivat. Mutta koska yleisesti en yleistä (haa!) lisään, että myös jotkut suomalaiset saattavat pitää moisesta pizzasta. Pehmeyttä voisi seuraavalla leipomiskerralla vähentää parilla toimenpiteellä:

  • paista pohjaa kypsemmäksi ennen juustojen lisäämistä ylle (itse paistoin vain 4-5 minuuttia uunin alatasossa, joten koko päällispuoli oli vielä aivan velliä)
  • valuta revittyä tai pilkottua mozzarellaa vähintään 2 tunnin ajan siivilässä painon alla (itse valutin puoli tuntia)
  • paista pidempään (lähemmäs 20 minuuttia ainakin)
  • keitä tomaattisosetta kasaan ennen sen latomista pizzalle (ehkä en tekisi tätä kuitenkaan, sillä se levittyy parhaiten juuri tuollaisena)

Paistamani pizza toi mieleeni hiljattaiset makumuistoni Milanosta.

Viime visiittimme viimeisenä päivänä keksittiin oikein possuilla ja suorastaan piehtaroida paikallisissa pikaruoissa, maiskutellen kaikkea sitä mitä paikkakunnalla asuessamme ei (juuri) koskaan tullut syötyä. Luinilla kannattaa aina poiketa, kun siihen tarjoutuu tilaisuus (paitsi ehkä jos asuu Milanossa), mutta henkilökohtaisesti ajattelin jättää Spontinin kokematta seuraavilla kaupunkivisiiteillä. Liian suolaista, paksua ja halpaa. Yleisesti ottaen ja muuhun Italiaan verrattuna Milano tarjoaa vain kourallisen hyviä ruoka-asioita (ja niistäkin monet ovat ketjuja). Voisin esimerkkinä mainita Eataly (josta saa mahan lisäksi myös kassin pullolleen maistuvia tuliaisia), Luini, Grom, Sushi-Shop, mmmahtava pasticceria Antica Sicilia (tutustu heihin Tripadvisorissa ja Facebookissa), jossa kannattaa poiketa vaikkapa Corso Buenos Aires -kadulla shoppaillessaan (erittäin halpaa SEKÄ mahtavan hyvää ja tuoretta). Hyvää ‘napolilaista pizzaa’ saa Milanossa ainakin Il Tegaminossa. Ja apericena eli aperitiivin ja illallisen välimuoto (osta 8-12 euron drinkki ja täytä sen hinnalla vatsasi notkuvassa cocktailbuffetpöydässä) on varmasti hauska kokemus Milanoon reissaaville. Arco della Pace:n alueella on muutamia suurempia ja ihan kivoja paikkoja, esimerkiksi Intia-henkinen BhangraBar ja hieman terveellisempiä vaihtoehtoja tarjoava Deseo. Ja aperitiiville pääsee lukuisten baarien lisäksi myös QC Terme Milano -kylpylään, joka kuuluu samaan ketjuun lumoavien Bormion ja Pré-Saint-Didierin kylpylöiden kanssa. Milanon kylpylässä buffet-pöytä katetaan ja kuohuvalla kilistetään joka arki-ilta, pääsylipun hinnalla. Suosittelen hyvin lämpimästi! ♡

Lisäilen tänne varmasti lisää Milano-vinkkejä, kun niitä mieleeni tulee. (Ja jos sinulla on sellaisia takataskussasi, heitä toki kommentilla!).

Yksi vinkki vielä: jos haluat lähes täydellä varmuudella tuoreen briochen aamiaiseksi tai välipalaksi hyvän cappuccinon kanssa, suuntaa pikku kulmabaarin tai leipomon sijasta suureen ketjukahvilaan, kuten Piazza Duomon Autogrilliin. Viimeksi oli uhrauduttava oikein kahdelle eri aamiaiselle, koska ensimmäinen ei saanut kuin vihaiseksi. Vanhaa pullaa ja kylmää kahvia, pyh. Kiskurihintaan, vielä.

Ja sitten asiaan.

No-Knead Pizza eli Vaiva(ama)ton pizza

  • 500 g vehnäjauhoja / 17.5 ounces all-purpose flour
  • 1/4 tl kuivahiivaa tai 2,5 g tuorehiivaa / 1/4 tsp active dry yeast or 2.5 grams (a small piece, see the picture below) fresh yeast
  • 1,5 – 2 tl hienoa merisuolaa / 1 1/2 – 2 tsp fine sea salt
  • 3,5 dl vettä / 1 1/2 cups water

Liuota tuorehiiva kylmään veteen ja lisää sitten jauhot, joiden sekaan olet sekoittanut suolan. (Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se jauhoihin suolan tavoin ja sekoita nesteeseen). Sekoita tasaiseksi, peitä kulho kelmulla ja unohda jääkaappiin pariksi-kolmeksi yöksi. Ota huoneenlämpöön muutama tunti ennen paistoa. (Ensi kerralla aion levittää taikinan tässä vaiheessa öljytylle pellille kohoamaan ja levittää saman tien ohuehkon kerroksen tomaattikastiketta päälle).

Lämmitä uuni hyvissä ajoin niin kuumaksi kuin lämpenee. Öljyä pelti oliiiviöljyllä ja levitä taikina ilmakuplia säästellen nurkkiin asti, mikäli mahdollista. Levitä päälle tomaattikastiketta, pirskota oliiviöljyä ja ohuelti muita täytteitä, esim. oliiveja tai kirsikkatomaatteja, tahi paistettuja herkkusieniä ja sipuleita (en aio kokeilla jatkossa, röyh). Laita pelti uunin alatasolle paistumaan olosuhteista riippuen noin 8-10 minuutiksi ja jos pinta on selvästi raa’an näköinen, jatka paistoa ylätasolla muutaman minuutin ajan. Kun pizza näyttää kutakuinkin kypsältä, ota se uunista ja heitä mieleisesi juustot päälle. Jos käytät tuoretta mozzarellaa, valuta sitä painon alla ainakin parin tunnin ajan ennen paistoa. Gratinoi juustoa sen verran kuin haluat ja syö hyvällä ruokahalulla.

This pizza has a sweet, delicate taste in it and its structure is sooo soft. Blend dry ingredients together, then add water. Mix just until smooth. Cover with plastic foil and refrigerate for two to three nights. Take into room temperature a couple of hours prior to baking (the next time I’ll stretch the dough directly onto a greased (I use olive oil) baking sheet, spread on some tomato sauce, sprinkle some olive oil and let rest for a couple of hours maybe).

Meanwhile, heat your oven as hot as it goes. Right before baking, add some toppings on the pizza (olives, fried mushrooms, onion – which I’ll skip the next time, thank you very – burrp – much). Bake at the very bottom for about 8-10 minutes, then continue baking at the top rack. When the pizza seems to be almost done, take it out of the oven and top with the cheese you want. If you choose fresh mozzarella, be sure to drain it under a weigh for at least a couple of hours, else it will release too much liquids (I only drained it for half an hour and you can tell that by looking at the pictures). Continue baking until the cheese has melted.

Now eat! 

Suloista sunnuntaita ja terveellisiä omena-kauramuffinsseja – Sweet Sunday with Vegan Apple Oat Muffins

IMG_5066

Kyllä ollaan taas sunnuntain kanssa hyvää pataa. Kai se johtuu tuosta killittävästä kevätauringosta (joka kieltämättä näillä main mollottaa koko talven läpeensä), tai mitä parhaimmasta aamunavauksesta (rauhallista paakarointia seurasi mehevien muffinssien nautiskelu parin kolmannen kauden Lost-jakson ja höyryävän kahveen seurassa).

IMG_5080

Tein taas vegaanimuffinsseja. En ole vieläkään itse ryhtynyt vegaaniksi, mutta hiljattain löytämäni pellavansiemenmuna tekee siinä määrin ihmeitä taikinalle, että sitä oli kokeiltava toistamiseen. Rakenne on niin pehmeä, että tälläkin kertaa se oli hampaissa lähes mutakakkumainen, tosin kevyempi ja kuohkeampi. Saattaa olla hyvä ajatus jatkaa paistoaikaa 20 minuuttiin asti, jos mielii jämäkämpää purtavaa. Reseptillä on kaksi muutakin salaista (no ei ole enää) ainesosaa: kookosöljy ja omenasose. Öljyä pannaan vähän ja sosetta paljon ja niin ollen taikina täyteläisyydestään huolimatta säilyykin kohtalaisen kevyenä. Silkkaa taikaa!

IMG_5084

Taikaa on myös näissä upeissa Alppi-muistoissa, jotka oli leipomisen lomassa kaivettava pöytälaatikosta esiin. Sunnuntaibrunssi palauttaa aina mieleeni alppikylien majapaikkojen notkuvat aamiaispöydät, joiden äärellä voisin elää maailman tappiin asti. Milanosta parin tunnin ajomatkan päässä, juuri ennen Livignon hiihtokeskuksia, sijaitsee kylä nimeltä Bormio. Olemme käyneet siellä kahteen otteeseen ja yksinomaan majapaikan vuoksi mielelläni matkaisin sinne kolmannenkin kerran. B&B Il Rustico dei Bedini on sympaattisen Bedinin perheen (upeasti) kunnostama vanha kivitalo vuorenrinteellä ja siellä he pyörittävät aamiaismajoitusta yhdessä suloisen koiransa Pedron kanssa. Heidän paikallisista tuotteista koottu aamiaisensa on vertaansa vailla ja huoneensa ihanan kodikkaita. Paikasta löytyy myös ehdalla Harvian puulämmitteisellä kiukaalla varustettu sauna, joka lämmitetään vieraille pyynnöstä. Bormiossa on jotain muutakin ihanaa tämän majapaikan ja laskettelukeskuksien ohella. Sieltä nimittäin löytyy myös ikivanhaan luostariin rakennettu tyylikäs kylpylä, QC Termen Bagni di BormioKylpylöitä on oikeastaan kaksi: Bagni vecchi ja Bagni nuovi, eli vanha ja uusi. Me olemme käyneet ainoastaan vanhassa, joka talvisaikaan ainakin on upea kokemus vuoren rinteellä höyryävine kuumine altaineen. Muutkin QC Termen kylpylät ovat vierailemisen arvoisia, eritoten Pré-Saint-Didier Valle d’Aostassa. Jos mahdollisuus koittaa, älkää ihmeessä jättäkö kokeilematta.

IMG_5079

Näitä muffinsseja tarjoaisin oman majataloni aamiaispöydässä, jos sellainen minulla olisi.

Supermehevät ja maukkaat omena-kauramuffinit (English version below)

  • yhteensä 6 dl jauhoja, jotka minun muffineissani olivat puoleksi hienoja kaurajauhoja ja puoliksi grahamjauhoja (voit myös laittaa puolet kaurahiutaleita ja puolet vehnäjauhoja)
  • hieman reilu 1 tl ruokasoodaa
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,5 tl kanelia
  • pari pöläystä inkivääriä
  • 0,5 tl kardemummaa (tämän tilalla voisi kokeilla myös muskottipähkinää)
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 rkl pellavansiemenrouhetta + 6 rkl vettä + 1/8 tl leivinjauhetta (sekoita ja anna turvota vähintään puoli tuntia tai vaikka yön yli)
  • reilu 1 dl mantelimaitoa/soijamaitoa/kookosmaitoa/kauramaitoa
  • 2,5 dl omenasosetta (keitä pilkottuja omppuja ja lusikallista sitruunamehua tilkassa vettä 15 minuuttia ja soseuta sauvasekoittimella)
  • 1 dl tummaa ruokosokeria
  • 2 rkl kookosöljyä (sulata mikrossa tai sekoittamalla kuuman omenasoseen sekaan)
  • pari omenaa tai yksi omena ja yksi päärynä siivuina tai paloina
  • koristeluun isoja kaurahiutaleita tai pähkinöitä

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Yhdistä kuivat aineet suuressa kulhossa ja tee niiden keskelle kuoppa. Yhdistä kosteat aineet keskenään ja kaada ne kuivien aineiden sekaan. Sekoita nuolijalla varovasti nostellen 10-15 vedon verran. Paloittele hedelmät ja kasaa muffinit haluamallasi tavalla. Voit jakaa taikinan muotteihin ja sitten painella hedelmät sun muut koristeet päälle, tai jakaa puolet taikinasta kuppeihin, sekoittaa loppuun taikinaan pilkotut hedelmät ja jakaa massa muotteihin. Näin hedelmät eivät painu pohjalle paiston aikana. Heitä kakkuset uuniin ja laske lämpötila 200 asteeseen. Itse paistoin 15 minuuttia, mutta ehkä 20 minuuttia olisi ollut parempi.


Super Moist Vegan Apple Oat Muffins

  • 2 1/2 cups flour (I used half fine oat flour and half whole wheat flour)
  • 1 tsp baking soda
  • 1/2 tsp salt
  • 1 tsp vanilla sugar
  • 1/2 tsp cinnamon
  • some ginger and nutmeg or cardamom – whatever you like the best!
  • 1 cup applesauce (cook a couple of apples cut in pieces in a small amount of water together with a spoonful of lemon juice for about 15 minutes and then mash them)
  • 1/2 cup almond/soy/oat/coconut milk
  • 6 tbsp raw sugar
  • 2 tbsp ground flax seeds + 6 tbsp water + 1/8 tsp baking powder (mix and let stand for at least 30 minutes or overnight)
  • 2 tbsp coconut oil (heat in microwave oven)
  • a couple of apples or one apple and a pear
  • some old-fashioned oats and nuts for decorating

Preheat oven to 400 F. Mix together the dry ingredients in a big bowl and make a well in the middle of them. Mix the wet ingredients and combine with the dry ones. Add chopped apples/pears and fill muffin tins. Bake for 15-20 minutes. Due to the flax egg your muffins will result extremely moist and soft, for which I recommend baking them close to 20 minutes (but that depends on your oven, too).  But fear not! They’ll be DELICIOUS in any case! :-)

IMG_5074