Kuka on Tyyne?

IMG_9053IMG_8145

Tyyne tyy, typytyy, tyllinkoukku typsis!

Tyyne oli vauvaiän kutsumanimeni ensimmäinen osa. Toinen osa oli Inkeri ja nimet kuulemma alun perin kuuluivat Kotkan Sporttipubin silloisille (äkäisille ;) tarjoilijoille.

Nyt vauvaiän ohittaneena olen asustellut muutamassa Euroopan eri kolkassa ja imenyt inspiraatioita ja huikeit idiksii (kaikki se, mitä Suomen televisiosta näkyy ulkomaille, näkyy myös Tyynelle) muutamista eri kulttuureista ja niiden keittiömaailmoista.

Tyyne’s Kitchen on jatkoa rakkaalle ensimmäiselle blogilleni Keittiö Piemonten Sydämessä. Piemonte on alue Pohjois-Italian länsiosassa ja siellä elellessäni opin rakastamaan ravintoa vähintään samalla pieteetillä kuin vain alkuperäismerkitty italiaanokin saattaa. Piemonte on tunnettu punaviineistään, kuten Barolosta ja Barberasta; tryffeleistään; suklaakonditorioistaan; agnoloteistaan; hasselpähkinöistään, sekä maailmaa valloittavasta Eataly-konseptista, Grom-jäätelöstä, eikä vähiten Slow Food -liikkeestä. Opiskellessani vielä italian kieltä katsoin arkiaamuisin television kokkiohjelmat läpi ja La prova del cuocon seurassa opin paitsi kielen, myös herkän rakkauden ruokaan. Kiitos Beppe Bigazzi, Anna Moroni ja Antonella Clerici! Opin teiltä paljon! (Beppe Bigazzista tuli muuten mieleen, että hän sympaattisuudestaan huolimatta pantiin joksikin aikaa pannaan ohjelmasta, kerrottuaan kuinka kissaa valmistetaan. Nälkää on täälläkin nähty, eikä edes kovin kauan sitten).

Italian jälkeen kävin Belgiassa oppimassa rakkauden herkkuihin, pienpanimoiden oluisiin, sekä “belgialaisiin ranskalaisiin”. Aiemmin en olisi edes uskonut, että oluet ja ranut voisivat olla niin hyviä, että saisivat pienen onnen kyyneleen pitkin poskea vierähtämään. Meheviä sinisimpukoita, tuoreita vaniljalta tuoksuvia vohveleita, rapeita kanelintuoksuisia spekuloos-keksejä, suuhun sulavia suklaita, joiden laatu jättää kakkoseksi kaikki muut koko maailman suklaat. Ihan varmasti. Eri maailmankolkkien keittiöitä sulassa sovussa, erityisesti arabialaisia ja ranskalaisia vaikutteita… Ja paljon lisää. Siitä on minun Belgiani tehty. Sekä hyvistä ystävistä ja tuulisista päivistä. Kirkkaasta auringosta, sinisestä taivaasta ja tihkusateesta.

Muutaman välivuoden jälkeen on huitsin mukavaa jatkaa bloggailukokkailuja ja naputella kertomuksia uudesta elinympäristöstäni käsin. Sen lisäksi, että teen rauhallista tutkimusmatkaa espanjalaiseen (ruoka)kulttuuriin, pidän kiinni myös suomalaisista juuristani, sekä mielenkiinnostani kaikkia maailman keittiöitä kohtaan.

Erityisen lähellä sydäntäni on, no, oikeastaan hyvin hyvin moni asia!

  1. Paikalliset ruoat ja ruokaperinteet. Rakastan markkinoita ja vanhan kansan kertomuksia ja toivonkin voivani raportoida aiheesta niin usein kuin mahdollista. Piemonten vuosinani tuli osallistuttua kohtuullisen usein kyseisenlaisiin tapahtumiin ja vanhoja arkistoja voikin käydä tonkimassa täällä.
  2. Vuoristokylät! Rakkauteni Alppeihin syttyi sillä hetkellä, kun ensi kerran näin valkohuippuisten vuorten kohoavan jossakin horisontissa, moottoritien päässä. Vaatimaton yhden yön reissu Pré-Saint-Didieriin on tatuoitu kultaisena muistoihini. Koska en tuolloin enää kirjoittanut blogiani, lupaan naputella maagisesta kokemuksesta postauksen näin jälkikäteen, luonnollisesti reseptin kera! Kylässä nauttimani elämäni paras polenta vuorikauriilla on myös omin kätösin kokattu sittemmin eräänä jouluaattona Italiassa. Ja oli hyvää! Sen lisäksi majapaikkamme aamiaispöydän rustiikkinen vadelmapiiras on vielä leivottava. Viimeistään silloin, kun muutan itsekin samankaltaiseen vuoristokylään asumaan, unelmieni b&b:tä pyörittämään! ;-)
  3. Vuodenajat! Kesä, talvi, kevät ja syys. (Ja kaikkein tärkeintä on ystävyys: mikään ei voita ystäville ja rakkaille kokkaamista, leipomista, tai vaikkapa maalaamista). Sesonkituotteita hyödyntävä ja kunnioittava ruoanlaitto on sydäntäni lähellä. Ylitsepursuavan romantikon tavoin palvon eri vuodenaikoja, rakastan paitsi sateen ropinaa, myös paahtavan auringon tuoksua iholla. Ja voisin vaikka syödä valkeita lumihiutaleita ja pakkasen narskuntaa kenkien alla. Ja kun kevätaurinko herättää luonnon kohti uutta kukoistusta, kun lumen alta paljastuvat solisevat pikku purot ja kun linnut luikertaa, rakastan myös kevättä parsoineen, vauvapinaatteineen ja muine minivihanneksineen päivineen! Sesonkiherkut liittyvät hyvinkin lähiruokaan, jota kannatan nyt ja aina. Viime aikoina olen entistä enemmän kiinnostunut luomusta ja kasvisruoasta (viimeistään leivottuani Maailman Parhaat Vegaanimuffinssit!), mutta toisaalta myös mahdollisimman onnellisten eläinten tuotteista. Autenttisuutta kannatan, keittiössäkin.
  4. Luonto! Rakastan luontoa, sen tuoksuja, tunnelmia, elämää. Toivottavasti jonain päivänä ja mahdollisimman pian saan asua luonnon keskellä ja nauttia siitä joka päivä, haistella sitä jopa ikkunasta ulos nojaten. (Tällä hetkellä haistan naapureiden kokkaukset, ainakin jos erehdyn raottamaan luukkua lounasaikaan). Patikointi eritoten raikkaassa kevätsäässä on ihanata ja mikään ei voida eväshetkeä kukkulan huipulla tai vuorenrinteellä. Toivottavasti myös sellaisia hetkiä mahtuu lähitulevaisuuteeni ja jos mahtuu, tulen pian jakamaan ne kanssanne!

Jään vielä pohtimaan, mille kaikelle muulle syömmein sykkiikään… Sillä välin toivotan sinut, lukijani, tervetulleeksi kanssani makumatkalle!

t. Tyyne

One thought on “Kuka on Tyyne?

  1. Ihania seikkailuja sinulla ollut Euroopan eri kolkissa. Kerroit blogissani että liikut täällä Barcelonassa päin -miksi et liittyisi Hiking Barcelona -ryhmään Facebookissa niin löydät mukaamme patikoimaan? :D

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s